teltta

Suomi

Substantiivi

teltta (9-C) (monikko teltat)

1. metalli- tai puurungolle pingotetusta kankaasta, joskus vuodista tms. tehty, maahan lyötyihin paaluihin kiinnitetyillä naruilla tuettu maja tai katos, joka usein on tarkoitettu puerettavaksi ja siirrettäväksi tilapäisrakennelmaksi

Käännökset

bulgaria: палатка f. englanti: tent espanja: tienda, (Amerikassa) carpa inarinsaame: teltta kroatia: šator m. puola: namiot m.

serbia: šator m. tšekki: stan m. unkari: sátor venäjä: палатка, шатёр viro: telk

Liittyvät sanat

• huviteltta, juhlateltta, markkinateltta, myyntiteltta, peliteltta, retkiteltta, sirkusteltta, telttakatos

Inarinsaame

Substantiivi

teltta

1. teltta