teelmä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
teelmä (10)
- työ tai tuote, joka on vielä tekeillä ja keskeneräinen
- huonolaatuinen tuote, tekele, kyhäelmä, viritelmä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪eːlmæ/
- tavutus: teel‧mä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | teelmä | teelmät |
| genetiivi | teelmän | teelmien (teelmäin) |
| partitiivi | teelmää | teelmiä |
| akkusatiivi | teelmä; teelmän |
teelmät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | teelmässä | teelmissä |
| elatiivi | teelmästä | teelmistä |
| illatiivi | teelmään | teelmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | teelmällä | teelmillä |
| ablatiivi | teelmältä | teelmiltä |
| allatiivi | teelmälle | teelmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | teelmänä | teelminä |
| translatiivi | teelmäksi | teelmiksi |
| abessiivi | teelmättä | teelmittä |
| instruktiivi | – | teelmin |
| komitatiivi | – | teelmine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | teelmä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |