taitavuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

taitavuus (40)

  1. kyky tehdä jotain osaavasti

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑi̯t̪ɑʋuːs/
  • tavutus: tai‧ta‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taitavuus taitavuudet
genetiivi taitavuuden taitavuuksien
partitiivi taitavuutta taitavuuksia
akkusatiivi taitavuus;
taitavuuden
taitavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi taitavuudessa taitavuuksissa
elatiivi taitavuudesta taitavuuksista
illatiivi taitavuuteen taitavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi taitavuudella taitavuuksilla
ablatiivi taitavuudelta taitavuuksilta
allatiivi taitavuudelle taitavuuksille
muut sijamuodot
essiivi taitavuutena taitavuuksina
translatiivi taitavuudeksi taitavuuksiksi
abessiivi taitavuudetta taitavuuksitta
instruktiivi taitavuuksin
komitatiivi taitavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo taitavuude-
vahva vartalo taitavuute-
konsonantti-
vartalo
taitavuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan taitava vartalosta taitav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]