syytön

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

syytön (34-C)

  1. joku tai jokin joka ei ole tehnyt jotakin jota ei olisi saanut tehdä

Etymologia[muokkaa]

sanan syy vartalosta syy- ja takaliitteestä -tön

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

syytön (34-C)[1]

  1. henkilö joka ei ole syyllistynyt rikokseen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi syytön syyttömät
genetiivi syyttömän syyttömien
(syytönten)
partitiivi syytöntä syyttömiä
akkusatiivi syytön; syyttömän syyttömät
Sisäpaikallissijat
inessiivi syyttömässä syyttömissä
elatiivi syyttömästä syyttömistä
illatiivi syyttömään syyttömiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi syyttömällä syyttömillä
ablatiivi syyttömältä syyttömiltä
allatiivi syyttömälle syyttömille
Muut
essiivi syyttömänä syyttöminä
translatiivi syyttömäksi syyttömiksi
abessiivi syyttömättä syyttömittä
instruktiivi syyttömin
komitatiivi syyttömine-
+ omistusliite

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C