supistaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
supistaminen (38)
- (matematiikka) murtoluvun tai lausekkeen sieventäminen jakamalla osoittaja ja nimittäjä samalla luvulla
- Supistaminen ei muuta lukuarvoa.
- (yleiskieli) tilan, toiminnan laajuuden, työntekijämäärän tms. vähentäminen
- Teollisuudessa supistaminen lienee hiipumassa.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | supistaminen | supistamiset |
| genetiivi | supistamisen | supistamisten supistamisien |
| partitiivi | supistamista | supistamisia |
| akkusatiivi | supistaminen; supistamisen |
supistamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | supistamisessa | supistamisissa |
| elatiivi | supistamisesta | supistamisista |
| illatiivi | supistamiseen | supistamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | supistamisella | supistamisilla |
| ablatiivi | supistamiselta | supistamisilta |
| allatiivi | supistamiselle | supistamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | supistamisena (supistamisna) |
supistamisina |
| translatiivi | supistamiseksi | supistamisiksi |
| abessiivi | supistamisetta | supistamisitta |
| instruktiivi | – | supistamisin |
| komitatiivi | – | supistamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | supistamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
supistamis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä supistaa
Käännökset[muokkaa]
1. matematiikka
|
2. yleiskieli
|