nimittäjä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nimittäjä (10)
- (matematiikka) murtoluvussa jakoviivan alapuolella oleva luku tai lauseke
- Pienin yhteinen nimittäjä.
- nimityksen tekijä tai antaja, henkilö, joka nimittää
- Presidentti toimii nimittäjänä moniin virkoihin.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnimit̪ˌt̪æjæ/
- tavutus: ni‧mit‧tä‧jä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nimittäjä | nimittäjät |
| genetiivi | nimittäjän | nimittäjien (nimittäjäin) |
| partitiivi | nimittäjää | nimittäjiä |
| akkusatiivi | nimittäjä; nimittäjän |
nimittäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nimittäjässä | nimittäjissä |
| elatiivi | nimittäjästä | nimittäjistä |
| illatiivi | nimittäjään | nimittäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nimittäjällä | nimittäjillä |
| ablatiivi | nimittäjältä | nimittäjiltä |
| allatiivi | nimittäjälle | nimittäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nimittäjänä | nimittäjinä |
| translatiivi | nimittäjäksi | nimittäjiksi |
| abessiivi | nimittäjättä | nimittäjittä |
| instruktiivi | – | nimittäjin |
| komitatiivi | – | nimittäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nimittäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. matematiikka
|