suomentaja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suomentaja (10)

  1. kääntäjä, joka suomentaa tai on suomentanut jonkin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsuo̯menˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: suo‧men‧ta‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suomentaja suomentajat
genetiivi suomentajan suomentajien
(suomentajain)
partitiivi suomentajaa suomentajia
akkusatiivi suomentaja;
suomentajan
suomentajat
sisäpaikallissijat
inessiivi suomentajassa suomentajissa
elatiivi suomentajasta suomentajista
illatiivi suomentajaan suomentajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suomentajalla suomentajilla
ablatiivi suomentajalta suomentajilta
allatiivi suomentajalle suomentajille
muut sijamuodot
essiivi suomentajana suomentajina
translatiivi suomentajaksi suomentajiksi
abessiivi suomentajatta suomentajitta
instruktiivi suomentajin
komitatiivi suomentajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suomentaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]