suma

Wikisanakirjasta
Katso myös: sumă, šuma

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suma (10)[1]

  1. tukkien kasaantuminen ja juuttuminen yhteen uitossa
  2. (kuvaannollisesti) ruuhka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsumɑ/
  • tavutus: su‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suma sumat
genetiivi suman sumien
(sumain)
partitiivi sumaa sumia
akkusatiivi suma;
suman 		sumat
sisäpaikallissijat
inessiivi sumassa sumissa
elatiivi sumasta sumista
illatiivi sumaan sumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sumalla sumilla
ablatiivi sumalta sumilta
allatiivi sumalle sumille
muut sijamuodot
essiivi sumana sumina
translatiivi sumaksi sumiksi
abessiivi sumatta sumitta
instruktiivi – sumin
komitatiivi – sumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Käännökset[muokkaa]

1. tukkien kasaantuminen ja juuttuminen yhteen uitossa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

tukkisuma

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • suma Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suma f.

  1. summa

Verbi[muokkaa]

suma

  1. (taivutusmuoto) verbistä sumar

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suma f.

  1. summa

Serbia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sȕma f. (kyrillinen сума)

  1. summa

Ääntäminen[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=suma&oldid=4527342”