summa

Katso myös: Summa

Suomi

Substantiivi

summa (10)

1. (matematiikka) yhden tai useamman luvun yhteenlaskun tulos, aritmeettinen summa

   Lukujen 2 ja 3 summa on 5.

   Lukujonon 0,3 + 0,03 + 0,003 + ... summa on 1/3.

2. tietty määrä rahaa
3. osista muodostuva kokonaisuus

   Se oli surullisten sattumien summa.

4. tieteenalan peruskysymyksistä laadittu kokonaisesitys

Ääntäminen

• IPA: [ˈsʷumːɑ̝]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	summa	summat
genetiivi	summan	summien (summain)
partitiivi	summaa	summia
akkusatiivi	summa; summan	summat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	summassa	summissa
elatiivi	summasta	summista
illatiivi	summaan	summiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	summalla	summilla
ablatiivi	summalta	summilta
allatiivi	summalle	summille
Muut
essiivi	summana	summina
translatiivi	summaksi	summiksi
abessiivi	summatta	summitta
instruktiivi	–	summin
komitatiivi	–	summine- + omistusliite

Käännökset

1. yhteenlaskun tulos

bosnia: suma f. englanti: sum, total espanja: suma, total kroatia: zbroj m., iznos m. puola: suma f. ranska: somme

romania: sumă f. ruotsi: summa serbia: suma, сума f. serbokroaatti: suma, сума f. tšekki: částka venäjä: сумма

3. osista muodostuva kokonaisuus

englanti: sum espanja: suma

4. kokonaisesitys

englanti: summa latina: summa

Liittyvät sanat

• summata, erotus, tulo, osamäärä, yhteenlasku

Englanti

Substantiivi

summa (monikko summas tai summae)

1. summa (kokonaisesitys)

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	summa	summae
akkusatiivi	summam	summās
genetiivi	summae	summārum
datiivi	summae	summīs
ablatiivi	summā	summīs

summa f. (1) (yks. gen. summae, monikko summae)

1. summa

Ruotsi

Substantiivi

summa (1) (yks. määr. summan, mon. epämäär. summor, mon. määr. summorna)

1. summa

Unkari

Substantiivi

summa

1. summa