sopimusoikeus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sopimusoikeus (40) (ei monikkoa)
- (oikeustiede) sopimusten tekemistä, muuttamista ja kumoamista koskeva oikeustieteen haara
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sopimusoikeus | – |
| genetiivi | sopimusoikeuden | – |
| partitiivi | sopimusoikeutta | – |
| akkusatiivi | sopimusoikeus; sopimusoikeuden |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sopimusoikeudessa | – |
| elatiivi | sopimusoikeudesta | – |
| illatiivi | sopimusoikeuteen | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sopimusoikeudella | – |
| ablatiivi | sopimusoikeudelta | – |
| allatiivi | sopimusoikeudelle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sopimusoikeutena | – |
| translatiivi | sopimusoikeudeksi | – |
| abessiivi | sopimusoikeudetta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | sopimusoikeuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | sopimusoikeude- | |
| vahva vartalo | sopimusoikeute- | |
| konsonantti- vartalo |
sopimusoikeut- | |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista sopimus ja oikeus
Käännökset[muokkaa]
1. sopimusten tekemistä, muuttamista ja kumoamista koskeva oikeustieteen haara
|
|