seuraaja

Suomi

Substantiivi

seuraaja (10)

1. se, joka seuraa (esim. kulkee perässä)
2. se, joka seuraa (tehtävässä, asioiden sarjassa tms.)

   Hänen seuraajakseen valittiin N. N.

3. aatteen tai henkilön kannattaja tai jäljittelijä

   Pitämillään puheilla hän saavutti monta seuraajaa.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	seuraaja	seuraajaat
genetiivi	seuraajaan	seuraajaien (seuraajaain)
partitiivi	seuraajaaa	seuraajaia
akkusatiivi	seuraaja; seuraajaan	seuraajaat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	seuraajaassa	seuraajaissa
elatiivi	seuraajaasta	seuraajaista
illatiivi	seuraajaaan	seuraajaiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	seuraajaalla	seuraajailla
ablatiivi	seuraajaalta	seuraajailta
allatiivi	seuraajaalle	seuraajaille
Muut
essiivi	seuraajaana	seuraajaina
translatiivi	seuraajaaksi	seuraajaiksi
abessiivi	seuraajaatta	seuraajaitta
instruktiivi	–	seuraajain
komitatiivi	–	seuraajaine- + omistusliite

Käännökset

1. perässä kulkija tms.

englanti: follower

2. sarjassa seuraavana oleva

englanti: successor

3. aatetta/henkilöä seuraava

englanti: follower

Liittyvät sanat

• seuraava

Vieruskäsitteet

• edeltäjä