seisotus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
seisotus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsei̯sot̪us/
- tavutus: sei‧so‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seisotus | seisotukset |
| genetiivi | seisotuksen | seisotusten seisotuksien |
| partitiivi | seisotusta | seisotuksia |
| akkusatiivi | seisotus; seisotuksen |
seisotukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seisotuksessa | seisotuksissa |
| elatiivi | seisotuksesta | seisotuksista |
| illatiivi | seisotukseen | seisotuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seisotuksella | seisotuksilla |
| ablatiivi | seisotukselta | seisotuksilta |
| allatiivi | seisotukselle | seisotuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seisotuksena | seisotuksina |
| translatiivi | seisotukseksi | seisotuksiksi |
| abessiivi | seisotuksetta | seisotuksitta |
| instruktiivi | – | seisotuksin |
| komitatiivi | – | seisotuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | seisotukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
seisotus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä seisottaa (seisot- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. seisottaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- seisotus Kielitoimiston sanakirjassa