seisottaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
seisottaminen (38)
- teonnimi verbistä seisottaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seisottaminen | seisottamiset |
| genetiivi | seisottamisen | seisottamisten seisottamisien |
| partitiivi | seisottamista | seisottamisia |
| akkusatiivi | seisottaminen; seisottamisen |
seisottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seisottamisessa | seisottamisissa |
| elatiivi | seisottamisesta | seisottamisista |
| illatiivi | seisottamiseen | seisottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seisottamisella | seisottamisilla |
| ablatiivi | seisottamiselta | seisottamisilta |
| allatiivi | seisottamiselle | seisottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seisottamisena (seisottamisna) |
seisottamisina |
| translatiivi | seisottamiseksi | seisottamisiksi |
| abessiivi | seisottamisetta | seisottamisitta |
| instruktiivi | – | seisottamisin |
| komitatiivi | – | seisottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | seisottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
seisottamis- | |