sauma

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sauma (9)[1]

  1. (tekstiili) hyötyommel, jolla ommeltavat kappaleet liitetään
  2. (rakennustekniikka) liitoskohta muurauksessa tiilten tai laatoituksessa laattojen välissä
  3. (puhekieltä) mahdollisuus
    Sulla ei ole mitään saumaa tuon suhteen.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi sauma saumat
genetiivi sauman saumojen
(saumain)
partitiivi saumaa saumoja
akkusatiivi sauma; sauman saumat
Sisäpaikallissijat
inessiivi saumassa saumoissa
elatiivi saumasta saumoista
illatiivi saumaan saumoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi saumalla saumoilla
ablatiivi saumalta saumoilta
allatiivi saumalle saumoille
Muut
essiivi saumana saumoina
translatiivi saumaksi saumoiksi
abessiivi saumatta saumoitta
instruktiivi saumoin
komitatiivi saumoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

koristesauma, liikkumasauma, liitossauma, piilosauma, pystysauma, saumakohta, saumasukka, sivusauma, sukansauma, vaakasauma

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9