säppi

Wikisanakirjasta
Katso myös: sappi

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

säppi (5-B)

  1. (arkikieltä) salpa, telki
    Älä nyt nosta niitä säppejä!
    Laita ovi säppiin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsæpːi/
  • tavutus: säp‧pi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säppi säpit
genetiivi säpin säppien
(säppein)
partitiivi säppiä säppejä
akkusatiivi säppi;
säpin
säpit
sisäpaikallissijat
inessiivi säpissä säpeissä
elatiivi säpistä säpeistä
illatiivi säppiin säppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säpillä säpeillä
ablatiivi säpiltä säpeiltä
allatiivi säpille säpeille
muut sijamuodot
essiivi säppinä säppeinä
translatiivi säpiksi säpeiksi
abessiivi säpittä säpeittä
instruktiivi säpein
komitatiivi säppeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo säpi-
vahva vartalo säppi-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

slaavilainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Verbit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • säppi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.