ruuti
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- mm. ammuksissa ja ilotulitteissa käytettävä räjähdyksenomaisesti palava aineseos
- (kuvaannollisesti) teho, voima
- Siinä lyönnissä oli ruutia.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈruːt̪i/, [ˈruːt̪i]
- tavutus: ruu‧ti
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruuti | ruudit |
| genetiivi | ruudin | ruutien (ruutein) |
| partitiivi | ruutia | ruuteja |
| akkusatiivi | ruuti; ruudin |
ruudit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruudissa | ruudeissa |
| elatiivi | ruudista | ruudeista |
| illatiivi | ruutiin | ruuteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruudilla | ruudeilla |
| ablatiivi | ruudilta | ruudeilta |
| allatiivi | ruudille | ruudeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruutina | ruuteina |
| translatiivi | ruudiksi | ruudeiksi |
| abessiivi | ruuditta | ruudeitta |
| instruktiivi | – | ruudein |
| komitatiivi | – | ruuteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ruudi- | |
| vahva vartalo | ruuti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
kirjakielessä sana esiintyy ensi kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637 (muodossa kruuti)[1]
Käännökset[muokkaa]
1. mm. ammuksissa ja ilotulitteissa käytettävä räjähdyksenomaisesti palava aineseos
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: ruudikas
Yhdyssanat[muokkaa]
kärpäsruuti, mustaruuti, pumpuliruuti, ruudinhaju, ruudinkäry, ruudinsavu, ruutiase, ruutikuiva, ruutipanos, ruutisarvi, ruutitynnyri
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ruuti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Petri Lauerma: Marcus Pauli Sadeleri – Schroderuksen sanakirjan suomalainen avustaja. Kieliviesti, 2016, nro 3, s. 7. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 20.2.2020.