ruoko

leikattua sokeriruokoa

Suomi

Substantiivi

ruoko (1-D) (monikko ruo’ot)

1. heinäkasvisuvun Phragmites kasvi
2. tällaisen kasvin nivelikäs pitkä ja kova varsi tai varrenosa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	ruoko	ruo’ot
genetiivi	ruo’on	ruokojen
partitiivi	ruokoa	ruokoja
akkusatiivi	ruoko; ruo’on	ruo’ot
Sisäpaikallissijat
inessiivi	ruo’ossa	ruo’oissa
elatiivi	ruo’osta	ruo’oista
illatiivi	ruokoon	ruokoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	ruo’olla	ruo’oilla
ablatiivi	ruo’olta	ruo’oilta
allatiivi	ruo’olle	ruo’oille
Muut
essiivi	ruokona	ruokoina
translatiivi	ruo’oksi	ruo’oiksi
abessiivi	ruo’otta	ruo’oitta
instruktiivi	–	ruo’oin
komitatiivi	–	ruokoine- + omistusliite

Käännökset

1. Kasvi

englanti: cane espanja: caña italia: canna

koltansaame: ruâkk ranska: canne f. venäjä: стебель m. viro: pilliroog

2. varsi

viro: roog

Liittyvät sanat

• sokeriruoko, järviruoko, ruokohelpi, ruokonata, jättiruoko

Shona

Substantiivi

ruoko

1. käsivarsi