ruiskahdus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ruiskahdus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrui̯skɑhdus/
- tavutus: ruis‧kah‧dus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruiskahdus | ruiskahdukset |
| genetiivi | ruiskahduksen | ruiskahdusten ruiskahduksien |
| partitiivi | ruiskahdusta | ruiskahduksia |
| akkusatiivi | ruiskahdus; ruiskahduksen |
ruiskahdukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruiskahduksessa | ruiskahduksissa |
| elatiivi | ruiskahduksesta | ruiskahduksista |
| illatiivi | ruiskahdukseen | ruiskahduksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruiskahduksella | ruiskahduksilla |
| ablatiivi | ruiskahdukselta | ruiskahduksilta |
| allatiivi | ruiskahdukselle | ruiskahduksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruiskahduksena | ruiskahduksina |
| translatiivi | ruiskahdukseksi | ruiskahduksiksi |
| abessiivi | ruiskahduksetta | ruiskahduksitta |
| instruktiivi | – | ruiskahduksin |
| komitatiivi | – | ruiskahduksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruiskahdukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ruiskahdus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä ruiskahtaa (ruiskahd- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. ruiskahtaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ruiskahdus Kielitoimiston sanakirjassa