ruikuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ruikuttaminen (38)
- teonnimi verbistä ruikuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruikuttaminen | ruikuttamiset |
| genetiivi | ruikuttamisen | ruikuttamisten ruikuttamisien |
| partitiivi | ruikuttamista | ruikuttamisia |
| akkusatiivi | ruikuttaminen; ruikuttamisen |
ruikuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruikuttamisessa | ruikuttamisissa |
| elatiivi | ruikuttamisesta | ruikuttamisista |
| illatiivi | ruikuttamiseen | ruikuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruikuttamisella | ruikuttamisilla |
| ablatiivi | ruikuttamiselta | ruikuttamisilta |
| allatiivi | ruikuttamiselle | ruikuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruikuttamisena (ruikuttamisna) |
ruikuttamisina |
| translatiivi | ruikuttamiseksi | ruikuttamisiksi |
| abessiivi | ruikuttamisetta | ruikuttamisitta |
| instruktiivi | – | ruikuttamisin |
| komitatiivi | – | ruikuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruikuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ruikuttamis- | |