ruikuttaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ruikuttaa (53-C) (taivutus[luo])[1]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrui̯kut̪ːɑːˣ/
- tavutus: rui‧kut‧taa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: ruikuttaja, ruikutus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ruikuttaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53-C