rouva

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rouva (10)

  1. naimisissa oleva eli avioliittoon vihitty nainen. Puolison kuoltua hänestä tulee leskirouva. Lyhenne rva.
    Herra ja Rouva Mäkinen saapuivat paikalle.
    Oman aviokumppanin kohdalla ei yleensä käytetä rouva-nimitystä vaan häntä kutsutaan vaimoksi.
  2. myös naimisissa olemattomasta, ei kovin nuoresta naisesta puhuttaessa tai häntä puhuteltaessa käytetty nimitys
    Päästäisitkö rouvan istumaan.
    Olkaa hyvä, rouva, täällä on teille paikka.
  3. (korttipeli) kuvallinen pelikortti, joka on arvoltaan sotamiehen ja kuninkaan välissä, kuningatar
    Kaksi rouvaa voittaa ässähain.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈrouʋːɑ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi rouva rouvat
genetiivi rouvan rouvien
(rouvain)
partitiivi rouvaa rouvia
akkusatiivi rouva; rouvan rouvat
Sisäpaikallissijat
inessiivi rouvassa rouvissa
elatiivi rouvasta rouvista
illatiivi rouvaan rouviin
Ulkopaikallissijat
adessiivi rouvalla rouvilla
ablatiivi rouvalta rouvilta
allatiivi rouvalle rouville
Muut
essiivi rouvana rouvina
translatiivi rouvaksi rouviksi
abessiivi rouvatta rouvitta
instruktiivi rouvin
komitatiivi rouvine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]
Liittyvät sanonnat[muokkaa]