rivi

Katso myös: Rivi

Suomi

Substantiivi

rivi (5)

1. muoto, jossa on edestä katsottuna monta asiaa vierekkäin
2. tekstiä varten rivivälein varattu tyhjä tai tekstiä sisältävä vaakasuora kaistale, tekstirivi
3. (shakki) shakkilaudan vaakarivit valkean pelaajan puolelta mustan suuntaan lueteltuna nimetään numeroilla 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7 ja 8
4. (sodankäynti) sulkeisjärjestyksen muoto, jossa henkilöt ja ajoneuvot ovat rinnakkain

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	rivi	rivit
genetiivi	rivin	rivien
partitiivi	riviä	rivejä
akkusatiivi	rivi; rivin	rivit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	rivissä	riveissä
elatiivi	rivistä	riveistä
illatiivi	riviin	riveihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	rivillä	riveillä
ablatiivi	riviltä	riveiltä
allatiivi	riville	riveille
Muut
essiivi	rivinä	riveinä
translatiivi	riviksi	riveiksi
abessiivi	rivittä	riveittä
instruktiivi	–	rivein
komitatiivi	–	riveine- + omistusliite

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: rivistö

Yhdyssanat

• pituusrivi, rivimies

Vieruskäsitteet

• (muoto, jossa on monta asiaa vierekkäin) jono

Käännökset

1. muoto, jossa on edestä katsottuna monta asiaa vierekkäin

englanti: row espanja: fila portugali: fila ranska: ligne f., rang, rangée f.

ruotsi: rad saksa: Reihe f. tšekki: řada f. venäjä: ряд

2. tekstirivi

englanti: line ranska: ligne f.

saksa: Zeile f. venäjä: строка

3. shakkilaudan vaakarivit

englanti: rank

4. sulkeisjärjestyksen muoto

englanti: row

venäjä: ряд, строй