ripitys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ripitys (39)

  1. ripittäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈripit̪ys/
  • tavutus: ri‧pi‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ripitys ripitykset
genetiivi ripityksen ripitysten
ripityksien
partitiivi ripitystä ripityksiä
akkusatiivi ripitys;
ripityksen
ripitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi ripityksessä ripityksissä
elatiivi ripityksestä ripityksistä
illatiivi ripitykseen ripityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ripityksellä ripityksillä
ablatiivi ripitykseltä ripityksiltä
allatiivi ripitykselle ripityksille
muut sijamuodot
essiivi ripityksenä ripityksinä
translatiivi ripitykseksi ripityksiksi
abessiivi ripityksettä ripityksittä
instruktiivi ripityksin
komitatiivi ripityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ripitykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ripitys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä ripittää (ripit- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ripitys Kielitoimiston sanakirjassa