ripittäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ripittäminen (38)
- teonnimi verbistä ripittää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ripittäminen | ripittämiset |
| genetiivi | ripittämisen | ripittämisten ripittämisien |
| partitiivi | ripittämistä | ripittämisiä |
| akkusatiivi | ripittäminen; ripittämisen |
ripittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ripittämisessä | ripittämisissä |
| elatiivi | ripittämisestä | ripittämisistä |
| illatiivi | ripittämiseen | ripittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ripittämisellä | ripittämisillä |
| ablatiivi | ripittämiseltä | ripittämisiltä |
| allatiivi | ripittämiselle | ripittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ripittämisenä (ripittämisnä) |
ripittämisinä |
| translatiivi | ripittämiseksi | ripittämisiksi |
| abessiivi | ripittämisettä | ripittämisittä |
| instruktiivi | – | ripittämisin |
| komitatiivi | – | ripittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ripittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ripittämis- | |