ripe

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ripe (48-B) (monikko rippeet)

  1. vähäinen jäännös, jäänne
    Kakkulautasella oli vain rippeet jäljellä.
  2. minimaalisen vähäinen määrä
    Kouluun mennessä hallussamme ovat vain matematiikan rippeet, mutta pian tietoa karttuu.
    Ei saanut silmäänsä unen ripettäkään.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈripeˣ/
  • tavutus: ri‧pe

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ripe rippeet
genetiivi rippeen rippeiden
rippeitten
partitiivi ripettä rippeitä
akkusatiivi ripe;
rippeen
rippeet
sisäpaikallissijat
inessiivi rippeessä rippeissä
elatiivi rippeestä rippeistä
illatiivi rippeeseen rippeisiin
rippeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rippeellä rippeillä
ablatiivi rippeeltä rippeiltä
allatiivi rippeelle rippeille
muut sijamuodot
essiivi rippeenä rippeinä
translatiivi rippeeksi rippeiksi
abessiivi rippeettä rippeittä
instruktiivi rippein
komitatiivi rippeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rippee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ripet-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

voimanripe

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ripe Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

ripe

  1. kypsä
    ripe apples - kypsät omenat
    ripe cheese - kypsä juusto
    at the ripe age of 85 - kypsässä 85 vuoden iässä
    the time was ripe for the changes - aika oli kypsä näille muutoksille
    level-headed, ripe judgemtusent - järkevä, kypsä arvio(intikyky)
  2. täysikokoinen, teurasvalmis
  3. kypsynyt, kehittynyt
  4. täyteläinen
    ripe lips
  5. rohkea, roisi, ronski
    the ripe language of his poetry caused a scandal
  6. voimakas haju

Liittyvät sanat[muokkaa]

Substantiiivi[muokkaa]

ripe

  1. joenpenkka, jokipenger

Verbi[muokkaa]

ripe

  1. kypsyä, kehittyä
  2. kypsyttää, kehittää