rikkuri

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rikkuri (6)[1]

  1. henkilö, joka ei osallistu lakkoon muiden osallistuessa; lakonrikkoja
    Kukaan ei voinut hyväksyä rikkureita (AKT:n viestintäpäällikkö)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi rikkuri rikkurit
genetiivi rikkurin rikkurien
rikkureiden
rikkureitten
(rikkurein)
partitiivi rikkuria rikkureita
rikkureja
akkusatiivi rikkuri; rikkurin rikkurit
Sisäpaikallissijat
inessiivi rikkurissa rikkureissa
elatiivi rikkurista rikkureista
illatiivi rikkuriin rikkureihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi rikkurilla rikkureilla
ablatiivi rikkurilta rikkureilta
allatiivi rikkurille rikkureille
Muut
essiivi rikkurina rikkureina
translatiivi rikkuriksi rikkureiksi
abessiivi rikkuritta rikkureitta
instruktiivi rikkurein
komitatiivi rikkureine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6