reuhka
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (arkikieltä) vanha, rikkinäinen tai kovin kulunut päähine
- (arkikieltä) karvahattu, karvalakki
- (arkikieltä, harvinainen) lähes loppuun käytetty muu vaatekappale
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈreu̯hkɑ/
- tavutus: reuh‧ka
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | reuhka | reuhkat |
| genetiivi | reuhkan | reuhkojen (reuhkain) |
| partitiivi | reuhkaa | reuhkoja |
| akkusatiivi | reuhka; reuhkan |
reuhkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | reuhkassa | reuhkoissa |
| elatiivi | reuhkasta | reuhkoista |
| illatiivi | reuhkaan | reuhkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | reuhkalla | reuhkoilla |
| ablatiivi | reuhkalta | reuhkoilta |
| allatiivi | reuhkalle | reuhkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | reuhkana | reuhkoina |
| translatiivi | reuhkaksi | reuhkoiksi |
| abessiivi | reuhkatta | reuhkoitta |
| instruktiivi | – | reuhkoin |
| komitatiivi | – | reuhkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | reuhka- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
< venäjä[2]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Lähikäsitteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
- (päähine) hattureuhka, hatunreuhka, karvareuhka, lakinreuhka, lakkireuhka
- (muu vaatekappale) takinreuhka, takkireuhka
Aiheesta muualla[muokkaa]
- reuhka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.