reputtanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
reputtanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä reputtaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | reputtanut | reputtaneet |
| genetiivi | reputtaneen | reputtaneiden reputtaneitten |
| partitiivi | reputtanutta | reputtaneita |
| akkusatiivi | reputtanut; reputtaneen | reputtaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | reputtaneessa | reputtaneissa |
| elatiivi | reputtaneesta | reputtaneista |
| illatiivi | reputtaneeseen | reputtaneisiin reputtaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | reputtaneella | reputtaneilla |
| ablatiivi | reputtaneelta | reputtaneilta |
| allatiivi | reputtaneelle | reputtaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | reputtaneena | reputtaneina |
| translatiivi | reputtaneeksi | reputtaneiksi |
| abessiivi | reputtaneetta | reputtaneitta |
| instruktiivi | – | reputtanein |
| komitatiivi | – | reputtaneine |