rapsutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rapsutus (39)

  1. rapsuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑpsut̪us/
  • tavutus: rap‧su‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rapsutus rapsutukset
genetiivi rapsutuksen rapsutusten
rapsutuksien
partitiivi rapsutusta rapsutuksia
akkusatiivi rapsutus;
rapsutuksen
rapsutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rapsutuksessa rapsutuksissa
elatiivi rapsutuksesta rapsutuksista
illatiivi rapsutukseen rapsutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rapsutuksella rapsutuksilla
ablatiivi rapsutukselta rapsutuksilta
allatiivi rapsutukselle rapsutuksille
muut sijamuodot
essiivi rapsutuksena rapsutuksina
translatiivi rapsutukseksi rapsutuksiksi
abessiivi rapsutuksetta rapsutuksitta
instruktiivi rapsutuksin
komitatiivi rapsutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rapsutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rapsutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä rapsuttaa (rapsut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]