raakuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

raakuus (40)

  1. se, että on raaka
  2. julmuus
  3. (monikossa) ks. raakuudet

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑːkuːs/
  • tavutus: raa‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raakuus raakuudet
genetiivi raakuuden raakuuksien
partitiivi raakuutta raakuuksia
akkusatiivi raakuus;
raakuuden
raakuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi raakuudessa raakuuksissa
elatiivi raakuudesta raakuuksista
illatiivi raakuuteen raakuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi raakuudella raakuuksilla
ablatiivi raakuudelta raakuuksilta
allatiivi raakuudelle raakuuksille
muut sijamuodot
essiivi raakuutena raakuuksina
translatiivi raakuudeksi raakuuksiksi
abessiivi raakuudetta raakuuksitta
instruktiivi raakuuksin
komitatiivi raakuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo raakuude-
vahva vartalo raakuute-
konsonantti-
vartalo
raakuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan raaka vartalosta raak- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • raakuus Kielitoimiston sanakirjassa