pyytävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
pyytävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pyytää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pyytävä | pyytävät |
| genetiivi | pyytävän | pyytävien (pyytäväin) |
| partitiivi | pyytävää | pyytäviä |
| akkusatiivi | pyytävä; pyytävän | pyytävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pyytävässä | pyytävissä |
| elatiivi | pyytävästä | pyytävistä |
| illatiivi | pyytävään | pyytäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pyytävällä | pyytävillä |
| ablatiivi | pyytävältä | pyytäviltä |
| allatiivi | pyytävälle | pyytäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pyytävänä | pyytävinä |
| translatiivi | pyytäväksi | pyytäviksi |
| abessiivi | pyytävättä | pyytävittä |
| instruktiivi | – | pyytävin |
| komitatiivi | – | pyytävine |