puhjennut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
puhjennut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä puhjeta
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhjennut | puhjenneet |
| genetiivi | puhjenneen | puhjenneiden puhjenneitten |
| partitiivi | puhjennutta | puhjenneita |
| akkusatiivi | puhjennut; puhjenneen | puhjenneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhjenneessa | puhjenneissa |
| elatiivi | puhjenneesta | puhjenneista |
| illatiivi | puhjenneeseen | puhjenneisiin puhjenneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhjenneella | puhjenneilla |
| ablatiivi | puhjenneelta | puhjenneilta |
| allatiivi | puhjenneelle | puhjenneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhjenneena | puhjenneina |
| translatiivi | puhjenneeksi | puhjenneiksi |
| abessiivi | puhjenneetta | puhjenneitta |
| instruktiivi | – | puhjennein |
| komitatiivi | – | puhjenneine |