puhekyvyttömyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puhekyvyttömyys (40)

  1. kykenemättömyys tuottamaan puhetta, se, että on kykenemätön puhumaan

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhekyvyttömyys puhekyvyttömyydet
genetiivi puhekyvyttömyyden puhekyvyttömyyksien
partitiivi puhekyvyttömyyttä puhekyvyttömyyksiä
akkusatiivi puhekyvyttömyys;
puhekyvyttömyyden
puhekyvyttömyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi puhekyvyttömyydessä puhekyvyttömyyksissä
elatiivi puhekyvyttömyydestä puhekyvyttömyyksistä
illatiivi puhekyvyttömyyteen puhekyvyttömyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhekyvyttömyydellä puhekyvyttömyyksillä
ablatiivi puhekyvyttömyydeltä puhekyvyttömyyksiltä
allatiivi puhekyvyttömyydelle puhekyvyttömyyksille
muut sijamuodot
essiivi puhekyvyttömyytenä puhekyvyttömyyksinä
translatiivi puhekyvyttömyydeksi puhekyvyttömyyksiksi
abessiivi puhekyvyttömyydettä puhekyvyttömyyksittä
instruktiivi puhekyvyttömyyksin
komitatiivi puhekyvyttömyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo puhekyvyttömyyde-
vahva vartalo puhekyvyttömyyte-
konsonantti-
vartalo
puhekyvyttömyyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan puhekyvytön vartalosta puhekyvyttöm- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]