puhua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

puhua (52) (taivutus[luo])

  1. tuottaa puhetta, saada suullaan aikaan tunnistettavia sanoja ja lauseita
  2. pitää puhe; pitää puhetta, olla puhumassa
    Matti on lupautunut puhumaan illan juhlassa.
    Hän puhuu ensimmäistä kertaa tuleville kannattajilleen.
  3. jutella, keskustella
    Me puhuimme ainakin tunnin.
  4. osata jotakin kieltä
    Puhutko englantia?
  5. kertoa kuulustelussa
  6. (slangia) vasikoida

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuhuɑˣ/
  • tavutus: pu‧hu‧a

Käännökset[muokkaa]

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ylipuhua

Idiomit[muokkaa]

  • paljon puhuva
    1. (kuvaannollinen) sanattomasti ilmaiseva
      Huoneen täytti paljon puhuva hiljaisuus.
  • puhua höpöjä = puhua tyhmyyksiä
  • puhua mitä sylki suuhun tuo = puhua ajattelemattomia
  • puhua paskaa / peetä / p:tä jollekin = (alatyyliä) valehdella jollekin
  • puhua paskaa / peetä / p:tä jostakin = (alatyyliä) puhua pahaa jostakin
  • puhua puuta-heinää (puutaheinää) = harhauttaa puhumalla; puhua tyhjänpäiväisyyksiä
  • puhua pötyä = valehdella
  • puhua soopaa = valehdella

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • puhua Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Puhua. Kotimaisten kielten keskus