provokaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
provokaatio (3)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈproʋoˌkɑːt̪io/
- tavutus: pro‧vo‧kaa‧ti‧o
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | provokaatio | provokaatiot |
| genetiivi | provokaation | provokaatioiden provokaatioitten |
| partitiivi | provokaatiota | provokaatioita |
| akkusatiivi | provokaatio; provokaation |
provokaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | provokaatiossa | provokaatioissa |
| elatiivi | provokaatiosta | provokaatioista |
| illatiivi | provokaatioon | provokaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | provokaatiolla | provokaatioilla |
| ablatiivi | provokaatiolta | provokaatioilta |
| allatiivi | provokaatiolle | provokaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | provokaationa | provokaatioina |
| translatiivi | provokaatioksi | provokaatioiksi |
| abessiivi | provokaatiotta | provokaatioitta |
| instruktiivi | – | provokaatioin |
| komitatiivi | – | provokaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | provokaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
latinan sanasta prōvocātiō[1]
Käännökset[muokkaa]
1. yllytys, kiihotus
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: provokaattori
- verbit: provosoida
Aiheesta muualla[muokkaa]
- provokaatio Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Tietosanakirja. 7 osa, Oulun tuomiokunta—Ribes / toim. Wäinö Bonsdorff ... [et al.]. Helsinki: Tietosanakirja, 1915: hakusana Provokatsioni (Project Runebergissa)