piruus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (arkikieltä, kuvaannollisesti) pahantahtoisuus, ilkeys
- Ihmisen piruus on vain pahansuopuutta, mutta…
- (uskonto) (henkiolennosta) se, että on hengellisesti saastainen
- …demonien piruus on totaalisen konkreettista.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piruus | piruudet |
| genetiivi | piruuden | piruuksien |
| partitiivi | piruutta | piruuksia |
| akkusatiivi | piruus; piruuden |
piruudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piruudessa | piruuksissa |
| elatiivi | piruudesta | piruuksista |
| illatiivi | piruuteen | piruuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piruudella | piruuksilla |
| ablatiivi | piruudelta | piruuksilta |
| allatiivi | piruudelle | piruuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piruutena | piruuksina |
| translatiivi | piruudeksi | piruuksiksi |
| abessiivi | piruudetta | piruuksitta |
| instruktiivi | – | piruuksin |
| komitatiivi | – | piruuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | piruude- | |
| vahva vartalo | piruute- | |
| konsonantti- vartalo |
piruut- | |