ilkeys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ilkeys (40)[1]

  1. se, että on ilkeä
  2. sävyltään ilkeä kommentti tai sanominen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈilkeys/ tai /ˈilkey̯s/
  • tavutus: il‧ke‧ys / il‧keys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilkeys ilkeydet
genetiivi ilkeyden ilkeyksien
partitiivi ilkeyttä ilkeyksiä
akkusatiivi ilkeys;
ilkeyden 		ilkeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi ilkeydessä ilkeyksissä
elatiivi ilkeydestä ilkeyksistä
illatiivi ilkeyteen ilkeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilkeydellä ilkeyksillä
ablatiivi ilkeydeltä ilkeyksiltä
allatiivi ilkeydelle ilkeyksille
muut sijamuodot
essiivi ilkeytenä ilkeyksinä
translatiivi ilkeydeksi ilkeyksiksi
abessiivi ilkeydettä ilkeyksittä
instruktiivi – ilkeyksin
komitatiivi – ilkeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ilkeyde-
vahva vartalo ilkeyte-
konsonantti-
vartalo 		ilkeyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan ilkeä vartalosta ilke- ja suffiksista -ys

Käännökset[muokkaa]

1. se, että on ilkeä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ilkeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=ilkeys&oldid=4164649”