pirkka
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (historia, kansatiede) pykäläpuu, pulkka (muistiinpanoväline johon vuoltiin merkintöjä)
- (kaakkoismurteissa) vastakappale, kuitti tms.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pirkka | pirkat |
| genetiivi | pirkan | pirkkojen (pirkkain) |
| partitiivi | pirkkaa | pirkkoja |
| akkusatiivi | pirkka; pirkan |
pirkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pirkassa | pirkoissa |
| elatiivi | pirkasta | pirkoista |
| illatiivi | pirkkaan | pirkkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pirkalla | pirkoilla |
| ablatiivi | pirkalta | pirkoilta |
| allatiivi | pirkalle | pirkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pirkkana | pirkkoina |
| translatiivi | pirkaksi | pirkoiksi |
| abessiivi | pirkatta | pirkoitta |
| instruktiivi | – | pirkoin |
| komitatiivi | – | pirkkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pirka- | |
| vahva vartalo | pirkka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
venäjän sanasta бирка < mahd. germ. alkuperää