pimahtanut
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
pimahtanut (47) (komparatiivi pimahtaneempi, superlatiivi pimahtanein) (taivutus [luo])
- hullu, sekaisin
Etymologia[muokkaa]
Johdettu pimahtaa-verbistä.
Käännökset[muokkaa]
1. hullu, sekaisin
|
Verbi[muokkaa]
pimahtanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä pimahtaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pimahtanut | pimahtaneet |
| genetiivi | pimahtaneen | pimahtaneiden pimahtaneitten |
| partitiivi | pimahtanutta | pimahtaneita |
| akkusatiivi | pimahtanut; pimahtaneen | pimahtaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pimahtaneessa | pimahtaneissa |
| elatiivi | pimahtaneesta | pimahtaneista |
| illatiivi | pimahtaneeseen | pimahtaneisiin pimahtaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pimahtaneella | pimahtaneilla |
| ablatiivi | pimahtaneelta | pimahtaneilta |
| allatiivi | pimahtaneelle | pimahtaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pimahtaneena | pimahtaneina |
| translatiivi | pimahtaneeksi | pimahtaneiksi |
| abessiivi | pimahtaneetta | pimahtaneitta |
| instruktiivi | – | pimahtanein |
| komitatiivi | – | pimahtaneine |