pimahtaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

pimahtaa (53-F) (taivutus[luo])

  1. (puhekieltä) tulla hulluksi
    Jukka on tainnut pimahtaa.
  2. (puhekieltä) suuttua, raivostua (varsinkin silmittömästi)
    Pekka taisi vähän pimahtaa.
  3. (puhekieltä) mennä rikki
    Sulake pimahti.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpimɑht̪ɑːˣ/
  • tavutus: pi‧mah‧taa

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]