pilkkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pilkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä pilkata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pilkkaaminen | pilkkaamiset |
| genetiivi | pilkkaamisen | pilkkaamisten pilkkaamisien |
| partitiivi | pilkkaamista | pilkkaamisia |
| akkusatiivi | pilkkaaminen; pilkkaamisen |
pilkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pilkkaamisessa | pilkkaamisissa |
| elatiivi | pilkkaamisesta | pilkkaamisista |
| illatiivi | pilkkaamiseen | pilkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pilkkaamisella | pilkkaamisilla |
| ablatiivi | pilkkaamiselta | pilkkaamisilta |
| allatiivi | pilkkaamiselle | pilkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pilkkaamisena (pilkkaamisna) |
pilkkaamisina |
| translatiivi | pilkkaamiseksi | pilkkaamisiksi |
| abessiivi | pilkkaamisetta | pilkkaamisitta |
| instruktiivi | – | pilkkaamisin |
| komitatiivi | – | pilkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pilkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pilkkaamis- | |