penkominen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
penkominen (38)
- teonnimi verbistä penkoa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | penkominen | penkomiset |
| genetiivi | penkomisen | penkomisten penkomisien |
| partitiivi | penkomista | penkomisia |
| akkusatiivi | penkominen; penkomisen |
penkomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | penkomisessa | penkomisissa |
| elatiivi | penkomisesta | penkomisista |
| illatiivi | penkomiseen | penkomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | penkomisella | penkomisilla |
| ablatiivi | penkomiselta | penkomisilta |
| allatiivi | penkomiselle | penkomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | penkomisena (penkomisna) |
penkomisina |
| translatiivi | penkomiseksi | penkomisiksi |
| abessiivi | penkomisetta | penkomisitta |
| instruktiivi | – | penkomisin |
| komitatiivi | – | penkomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | penkomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
penkomis- | |