paakari
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
paakari (6)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpɑːkɑri/
- tavutus: paa‧ka‧ri
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | paakari | paakarit |
genetiivi | paakarin | paakarien paakareiden paakareitten |
partitiivi | paakaria | paakareita paakareja |
akkusatiivi | paakari; paakarin |
paakarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | paakarissa | paakareissa |
elatiivi | paakarista | paakareista |
illatiivi | paakariin | paakareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | paakarilla | paakareilla |
ablatiivi | paakarilta | paakareilta |
allatiivi | paakarille | paakareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | paakarina | paakareina |
translatiivi | paakariksi | paakareiksi |
abessiivi | paakaritta | paakareitta |
instruktiivi | – | paakarein |
komitatiivi | – | paakareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | paakari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
- 1800-luvulla vanhemmasta rinnakkaismuodosta pakari, jolla on myös merkitys ’leivintupa’ ja josta ensimmäinen kirjakielinen maininta on vuodelta 1609 Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa < samanmerkityksisestä ruotsin sanasta bagare [1]
Käännökset[muokkaa]
1. leipuri
Ks. leipuri |
2. leipomo
Ks. leipomo |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Rinnakkaismuodot[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- paakari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 848. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.