leipuri

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Leipuri

Substantiivi[muokkaa]

leipuri (6)

  1. Henkilö, joka leipoo, useimmiten ammatikseen.
    Mene leipurin luo ja osta pari leipää!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlei.pu.ri/
  • tavutus: lei‧pu‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leipuri leipurit
genetiivi leipurin leipurien
leipureiden
leipureitten
partitiivi leipuria leipureita
leipureja
akkusatiivi leipuri;
leipurin
leipurit
sisäpaikallissijat
inessiivi leipurissa leipureissa
elatiivi leipurista leipureista
illatiivi leipuriin leipureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi leipurilla leipureilla
ablatiivi leipurilta leipureilta
allatiivi leipurille leipureille
muut sijamuodot
essiivi leipurina leipureina
translatiivi leipuriksi leipureiksi
abessiivi leipuritta leipureitta
instruktiivi leipurein
komitatiivi leipureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo leipuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta leipoa (leip- + -uri)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

leipurimestari, leipurinliike, sokerileipuri

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • leipuri Kielitoimiston sanakirjassa