ottaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ottaja (10)
- se, joka ottaa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈot̪ːɑjɑ/
- tavutus: ot‧ta‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ottaja | ottajat |
| genetiivi | ottajan | ottajien (ottajain) |
| partitiivi | ottajaa | ottajia |
| akkusatiivi | ottaja; ottajan |
ottajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ottajassa | ottajissa |
| elatiivi | ottajasta | ottajista |
| illatiivi | ottajaan | ottajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ottajalla | ottajilla |
| ablatiivi | ottajalta | ottajilta |
| allatiivi | ottajalle | ottajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ottajana | ottajina |
| translatiivi | ottajaksi | ottajiksi |
| abessiivi | ottajatta | ottajitta |
| instruktiivi | – | ottajin |
| komitatiivi | – | ottajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ottaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. se, joka ottaa
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ottaja Kielitoimiston sanakirjassa