otin
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
- sellainen (esine), jolla voi ottaa
- Salaattiottimiin kuuluu salaattihaarukka ja -lusikka.
Ääntäminen [muokkaa]
- IPA: [ˈo̞t̪in]
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | otin | ottimet |
| genetiivi | ottimen | ottimien otinten |
| partitiivi | otinta | ottimia |
| akkusatiivi | otin; ottimen | ottimet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ottimessa | ottimissa |
| elatiivi | ottimesta | ottimista |
| illatiivi | ottimeen | ottimiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ottimella | ottimilla |
| ablatiivi | ottimelta | ottimilta |
| allatiivi | ottimelle | ottimille |
| Muut | ||
| essiivi | ottimena (otinna) |
ottimina |
| translatiivi | ottimeksi | ottimiksi |
| abessiivi | ottimetta | ottimitta |
| instruktiivi | – | ottimin |
| komitatiivi | – | ottimine- + omistusliite |
Verbi
otin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ottaa
