otin

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

otin (33-C)

  1. sellainen (esine), jolla voi ottaa
    Salaattiottimiin kuuluu salaattihaarukka ja -lusikka.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈo̞t̪in]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi otin ottimet
genetiivi ottimen ottimien
otinten
partitiivi otinta ottimia
akkusatiivi otin; ottimen ottimet
Sisäpaikallissijat
inessiivi ottimessa ottimissa
elatiivi ottimesta ottimista
illatiivi ottimeen ottimiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ottimella ottimilla
ablatiivi ottimelta ottimilta
allatiivi ottimelle ottimille
Muut
essiivi ottimena
(otinna)
ottimina
translatiivi ottimeksi ottimiksi
abessiivi ottimetta ottimitta
instruktiivi ottimin
komitatiivi ottimine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

otin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ottaa