ote

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ote (48-C)

  1. tarttuminen, kiinni pitäminen
  2. menettelytapa
    käyttää kovia otteita
  3. dokumentista tai tietokannasta otettu osan jäljennös
    ote talonkirjasta
    tiliote
  4. kerta
    joutui pariinkin otteeseen kuultavaksi asiasta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈo̞t̪e̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ote otteet
genetiivi otteen otteiden
otteitten
partitiivi otetta otteita
akkusatiivi ote;
otteen
otteet
sisäpaikallissijat
inessiivi otteessa otteissa
elatiivi otteesta otteista
illatiivi otteeseen otteisiin
otteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi otteella otteilla
ablatiivi otteelta otteilta
allatiivi otteelle otteille
muut sijamuodot
essiivi otteena otteina
translatiivi otteeksi otteiksi
abessiivi otteetta otteitta
instruktiivi ottein
komitatiivi otteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ottee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
otet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kivääriote, kuristusote, käsiote, myötäote, nimikirjanote, niskaote, otelauta, otenauha, oteääni, painiote, peliote, pihtiote, pinsettiote, pöytäkirjanote, ranneote, rekisteriote, ristiote, ristivyöote, tanssiote, tiliote, vastaote, vuoro-ote, yliote

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ote Kielitoimiston sanakirjassa