osmani
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
osmani (6)
- turkkilainen, ottomaani
- Konstantinopolin valloitus merkitsi dramaattisuudessaan antiikista jatkuneen keisarikunnan loppua ja Turkin lopulista voittoa. Osmanien valtakunnasta tuli suurin uhka Euroopalle.[1]
- (kielitiede) osmanin kieli (kielitunnus: ota ), historiallisessa osmanivaltiossa käytetty turkin kieli
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | osmani | osmanit |
| genetiivi | osmanin | osmanien osmaneiden osmaneitten (osmanein) |
| partitiivi | osmania | osmaneita osmaneja |
| akkusatiivi | osmani; osmanin | osmanit |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | osmanissa | osmaneissa |
| elatiivi | osmanista | osmaneista |
| illatiivi | osmaniin | osmaneihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | osmanilla | osmaneilla |
| ablatiivi | osmanilta | osmaneilta |
| allatiivi | osmanille | osmaneille |
| Muut | ||
| essiivi | osmanina | osmaneina |
| translatiivi | osmaniksi | osmaneiksi |
| abessiivi | osmanitta | osmaneitta |
| instruktiivi | – | osmanein |
| komitatiivi | – | osmaneine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
kansan nimi: heimovaltion 1300-luvulla perustaneen Osmanin mukaan[1]
Käännökset[muokkaa]
kieli
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ 1,0 1,1 Laaksonen, Hannu. Myöhäiskeskiaika ja renessanssi. Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY. Porvoo. 1988. ISBN 951-0-15101-7: s. 331
