osmani

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

osmani (6)

  1. turkkilainen, ottomaani
    Konstantinopolin valloitus merkitsi dramaattisuudessaan antiikista jatkuneen keisarikunnan loppua ja Turkin lopulista voittoa. Osmanien valtakunnasta tuli suurin uhka Euroopalle.[1]
  2. (kielitiede) osmanin kieli (kielitunnus: ota ), historiallisessa osmanivaltiossa käytetty turkin kieli

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi osmani osmanit
genetiivi osmanin osmanien
osmaneiden
osmaneitten
(osmanein)
partitiivi osmania osmaneita
osmaneja
akkusatiivi osmani; osmanin osmanit
Sisäpaikallissijat
inessiivi osmanissa osmaneissa
elatiivi osmanista osmaneista
illatiivi osmaniin osmaneihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi osmanilla osmaneilla
ablatiivi osmanilta osmaneilta
allatiivi osmanille osmaneille
Muut
essiivi osmanina osmaneina
translatiivi osmaniksi osmaneiksi
abessiivi osmanitta osmaneitta
instruktiivi osmanein
komitatiivi osmaneine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

kansan nimi: heimovaltion 1300-luvulla perustaneen Osmanin mukaan[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]


Viitteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 Laaksonen, Hannu. Myöhäiskeskiaika ja renessanssi. Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY. Porvoo. 1988. ISBN 951-0-15101-7: s. 331