orjuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
orjuus (40)
- se, että on orja; orjana oleminen
- yhteiskunnallinen järjestelmä jossa orjien pito on sallittua ja hyväksyttyä
- (kuvaannollisesti) riippuvuus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈorjuːs/
- tavutus: or‧juus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | orjuus | orjuudet |
| genetiivi | orjuuden | orjuuksien |
| partitiivi | orjuutta | orjuuksia |
| akkusatiivi | orjuus; orjuuden |
orjuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | orjuudessa | orjuuksissa |
| elatiivi | orjuudesta | orjuuksista |
| illatiivi | orjuuteen | orjuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | orjuudella | orjuuksilla |
| ablatiivi | orjuudelta | orjuuksilta |
| allatiivi | orjuudelle | orjuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | orjuutena | orjuuksina |
| translatiivi | orjuudeksi | orjuuksiksi |
| abessiivi | orjuudetta | orjuuksitta |
| instruktiivi | – | orjuuksin |
| komitatiivi | – | orjuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | orjuude- | |
| vahva vartalo | orjuute- | |
| konsonantti- vartalo |
orjuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan orja vartalosta orj- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- orjuus Kielitoimiston sanakirjassa