orja

Suomi

Substantiivi

orja (10)

1. historiallisesti henkilö, joka pakotettiin tekemään toiselle työtä saamatta siitä itselle jäävää rahallista korvausta erityisesti maataloudessa ja rakennushankkeissa: esim. Euroopassa maaorja tai Amerikoissa plantaasilla työskennellyt neekeriorja, mutta orjia on ollut useissa kulttuureissa eri aikakausina

   Stalinin kanavan rakentajat olivat käytännössä orjia.

   On arvioitu, että kaikkiaan noin 11 miljoonaa ihmistä kuljetettiin Atlantin ylitse orjiksi.

2. (kuvaannollisesti) jostakin riippuvainen henkilö

   Hän on television orja.

Etymologia

kantauralin *orja < indoiraanisesta sanasta *arya 'arjalainen, heimolainen'

Käännökset

albania: skllav m., skllave f. englanti: slave espanja: esclavo esperanto: sklavo inarinsaame: oar'ji italia: schiavo m. ketšua: yana kroatia: rob m. latina: servus m.

pohjoissaame: šláva portugali: escravo m. ruotsi: slav saksa: Sklave m., Sklavin f. serbia: rob, роб m. tšekki: otrok m. venäjä: раб m. viro: ori

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	orja	orjat
genetiivi	orjan	orjien (orjain)
partitiivi	orjaa	orjia
akkusatiivi	orja; orjan	orjat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	orjassa	orjissa
elatiivi	orjasta	orjista
illatiivi	orjaan	orjiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	orjalla	orjilla
ablatiivi	orjalta	orjilta
allatiivi	orjalle	orjille
Muut
essiivi	orjana	orjina
translatiivi	orjaksi	orjiksi
abessiivi	orjatta	orjitta
instruktiivi	–	orjin
komitatiivi	–	orjine- + omistusliite

Liittyvät sanat

• orjuus, orjuuttaa, orjailla, orjallinen, orjallisesti, orjamainen, orjamaisesti

Yhdyssanat

• kaleeriorja, maaorja, neekeriorja, orjakauppa, orjanlaakeri, orjanruusu, orjantappura, orjantappurakruunu, orjapiiskuri, orjatyö, velkaorja